Carl Jung määritteli aikanaan, että ihmisillä on kaksi eri tapaa toimia tietoisesti – tehden päätöksiä (Judging) tai keräten tietoa (Perceiving). Nämä kaksi ulottuvuutta voidaan jakaa vielä kahteen eri alalajiin, joita ovat ajattelu (Thinking) ja tunne (Feeling) sekä aistit (Sensation) ja intuitio (Intuition).
Jungin mukaan ihmiset voidaan myös jakaa kahteen ryhmään,
riippuen siitä, mistä he saavat ns. ”henkistä energiaa”. Extrovertit (E) eli
ulospäinsuuntautuneet ihmiset saavat energiaansa olemalla suoraan yhteydessä
ulkomaailmaan, sen tapahtumiin sekä muihin ihmisiin. Introvertit (I) eli
sisäänpäinsuuntautuneet ihmiset sen sijaan saavat energiaansa heistä itsestään,
olemalla omassa rauhassaan ja poissa ulkomaailman muusta menosta. Extrovertin
voidaan kuvitella ajattelevan: ”Mitä maailma voi antaa minulle?”, kun taas
introvertti ajattelisi: ”Mitä voin itse antaa maailmalle?”
Yhdistämällä ajattelun, tunteen, aistit ja intuition sekä
energiansaantitavat, syntyivät Jungin alkuperäiset kahdeksan
persoonallisuustyyppiä, jotka myöhemmin toimivat tunnetumpien MBTI-tyyppien
perustana ja pohjana:
Ti – Refleksiivinen introvertti
Te – Refleksiivinen extrovertti
Fi – Tunteva introvertti
Fe – Tunteva extrovertti
Si – Perseptiivinen introvertti
Se – Perseptiivinen extrovertti
Ni – Intuitiivinen introvertti
Ne – Intuitiivinen extrovertti
Tyyppidynamiikka
Nämä edellä mainitut tyypit ovat itse kognitiivisia
funktioita, jotka yhdessä muodostavat kaikki 16 nelikirjaimista persoonallisuustyyppiä.
Jokaisella persoonallisuustyypillä on siis kaikki kahdeksan funktiota, ja
niiden järjestys eli preferenssit määräävät nelikirjaimisen tyyppikoodin.
Funktiot voidaan jakaa tajunnan alaisiin funktioihin ja
alitajuntaisiin ns. varjofunktioihin. Jokaisen tyypin neljä ylintä preferenssiä
(funktiota) muodostavat tajunnan alaisen osuuden, ja neljä alinta varjofunktiot.
Teoria on pääosin keskittynyt vain neljän ylimmän funktion ympärille, sillä ne
määräävät ihmisen perusolemuksen lähes kokonaan varjofunktioiden aktivoituessa
vain negatiivisessa yhteydessä täysin alitajuntaisesti, esimerkiksi, kun
ihminen kokee itsensä erittäin uhatuksi tai muuten riittämättömäksi.
Neljä ylintä funktiota voidaan nimetä monella eri tavalla,
esim. vahvin, toiseksi vahvin, kolmanneksi vahvin ja neljänneksi vahvin, mutta
funktioiden luonteiden takia käytän termejä dominoiva, avustava, kolmas ja
neljäs. Vahvin, eli dominoiva funktio voi muodostaa jopa n. 75% koko henkilön
persoonallisuudesta.
Funktioiden suuntien järjestys noudattaa tiettyä kaavaa
riippuen tyypin energiansaantitavasta.
Extroverttien funktioiden järjestys:
Xe
Xi
Xe
Xi
Introverttien funktioiden järjestys:
Xi
Xe
Xi
Xe
Funktiot esiintyvät tyyppien sisällä aina funktiopareina,
joihin muodostuu bi-polaarinen suhde kahden eri funktion välille. Parit
koostuvat aina joko päätöksenteko (J)- tai tiedonkeruu (P) funktioista, mutta
niiden energiat ovat käänteiset. Esim. Ne-Si on tiedonkeruu (P) funktiopari,
jossa extrovertti intuitio ja introvertti aistifunktio muodostavat
bi-polaarisen suhteen keskenään. Ne siis ns. kompensoivat toisiaan, mutta mitä
suurempi niiden välimatka toisistaan tyypin sisällä on, sitä enemmän ne myös
”kilpailevat” toisiaan vastaan.
Funktion ”välimatkan” toisistaan selittävät päätöksenteko-
ja tiedonkeruufunktioiden tarve olla tasapainossa toisiinsa ja energian
saantitapoihinsa nähden.
Extroverteillä funktioparien järjestykset ovat seuraavat:
EJ EP
IP IJ
EP EJ
IJ IP
Introverteillä funktioparien järjestykset ovat seuraavat:
IJ IP
EP EJ
IP IJ
EJ EP
*EJ = extrovertti päätöksentekofunktio (J) = Fe, Te
*EP = extrovertti tiedonkeruufunktio (P) = Se, Ne
*IJ = introvertti päätöksentekofunktio (J) = Fi, Ti
*IP = introvertti tiedonkeruufunktio (P) = Si, Ni
Kuten näemme, dominoiva funktio muodostaa siis aina
funktioparin neljännen funktion kanssa, ja avustava funktio kolmannen funktion
kanssa. Tällöin jokaisella tyypillä on tasapainoisesti yhtä monta tiedonkeruu-
ja päätöksentekofunktiota suunnattuna ulos- ja sisäänpäin.
Tyypin määrittäminen
Jokainen MBTI-tyyppi voidaan määritellä funktioiden avulla
ja päinvastoin. Alun perin Jungin tyypityksissä ei ollut päätöksenteko- (J) ja
tiedonkeruu (P) –ulottuvuuksia ollenkaan, vaan ne lisättiin tyyppeihin vasta
Isabel Myersin ja Katharina Briggsin toimesta, kun tyyppiteoriasta tehtiin
kaupallinen persoonallisuustesti eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori (MBTI).
Määritettäessä funktioita MBTI-tyypistä, on helpointa
aloittaa tyypin purkaminen J-P ja E-I -ulottuvuuksista. Tämän jälkeen tiedonkeruu- ja
päätöksentekofunktiot voi vain sijoittaa oikeille määritetyille paikoilleen.
-
J-tyypit (koodiltaan xxxJ) tarkoittavat
tyyppejä, joiden ensimmäinen
ulospäinsuuntautunut funktio on
päätöksentekofunktio.
-
P-tyypit (koodiltaan xxxP) tarkoittavat
tyyppejä, joiden ensimmäinen
ulospäinsuuntautunut funktio on tiedonkeruufunktio.
-
Ensimmäisen ulospäinsuuntautuneen funktion paikan
(ja samalla funktioiden järjestyksen) määrittää energiansaantitapa (kts.
ylempää).
-
S-tyypit (koodiltaan xSxx) tarkoittavat
tyyppejä, joiden S-funktio on ylempänä funktiojärjestyksessä kuin N-funktio.
Jos Se-funktio on ensimmäinen ulospäinsuuntautunut funktio, tyyppi on
koodiltaan xSxP.
-
N-tyypit (koodiltaan xNxx) tarkoittavat
tyyppejä, joiden N-funktio on ylempänä funktiojärjestyksessä kuin S-funktio.
Jos Ne-funktio on ensimmäinen ulospäinsuuntautunut funktio, tyyppi on
koodiltaan xNxP.
-
T-tyypit (koodiltaan xxTx) tarkoittavat
tyyppejä, joiden T-funktio on ylempänä funktiojärjestyksessä kuin F-funktio.
Jos Te-funktio on ensimmäinen ulospäinsuuntautunut funktio, tyyppi on
koodiltaan xxTJ.
-
F-tyypit (koodiltaan xxFx) tarkoittavat
tyyppejä, joiden F-funktio on ylempänä funktiojärjestyksessä kuin T-funktio.
Jos Fe-funktio on ensimmäinen ulospäinsuuntautunut funktio, tyyppi on
koodiltaan xxFJ.
Tyypin määritys on helpoimmin ymmärrettävissä esimerkkien
kautta.
Esimerkki 1.
ESTJ:n funktioiden määrittäminen.
Tyyppi on extrovertti ja J-tyyppiä, joten ensimmäinen
ulospäinsuuntautunut funktio on päätöksentekofunktio, eli tässä tapauksessa Te,
ja se on myös tyypin dominoiva
funktio.
Tästä huomataan, että koska Te muodostaa funktioparin
Fi-funktion kanssa, Fi on tyypin neljäs funktio. Tässä vaiheessa
funktiojärjestys näyttää seuraavalta:
Te
IP
EP
Fi
Nyt jäljellä on vain tiedonkeruufunktioiden sijoittaminen
paikoilleen, ja koska ESTJ on S-tyyppiä, S-funktio sijoittuu N-funktiota
ylemmäs. Koska tyyppi on extrovertti, avustava funktio on aina
sisäänpäinkääntynyt, eli tässä tapauksessa Si. Si muodostaa funktioparin
Ne-funktion kanssa, joten kolmannen funktion on oltava Ne.
Lopullinen funktiojärjestys on siis seuraava:
Te
Si
Ne
Fi
Esimerkki 2.
INFP:n funktioiden määrittäminen.
Tyyppi on introvertti ja P-tyyppiä, joten ensimmäinen
ulospäinsuuntautunut funktio on tiedonkeruufunktio Ne, mutta koska kyseessä on
introvertti, Ne on avustava funktio.
Ne muodostaa funktioparin Si:n kanssa, joten Si on kolmas
funktio. Tässä vaiheessa funktiojärjestys on seuraava:
IJ
Ne
Si
EJ
Koska INFP:n päätöksentekofunktio on F, se sijoittuu ylemmäs
kuin sen funktiopari T, joten dominoivan funktion on oltava Fi. Te on silloin
neljäs funktio.
Lopullinen funktiojärjestys on seuraava:
Fi
Ne
Si
Te
Huomataan, että INFP ja ESTJ eivät jaa yhtäkään yhteistä
kirjainta tyyppikoodissaan, mutta niillä on silti samat neljä ensimmäistä
funktiota. INFP ja ESTJ ovat siis käänteisiä tyyppejä funktiojärjestykseltään,
eli ESTJ:n ”heikkoudet” ovat INFP:n ”vahvuudet” ja päinvastoin.
Esimerkki 3.
Päätellään tyyppikoodi seuraavista funktioista:
Fe
Ni
Se
Ti
Funktioista päätellessä tyyppikoodi on helppo selvittää. Pelkästään
dominoivan funktion perusteella voidaan päätellä kolme tyyppikoodin kirjainta.
Tässä tapauksessa, koska dominoiva funktio on
ulospäinsuuntautunut päätöksentekofunktio, tyypin on oltava EJ-tyyppiä. Se on
myös tunnefunktio (F), joten tyyppikoodiksi saamme tässä vaiheessa ExFJ. Seuraava
funktio on luonnollisesti tiedonkeruufunktio, joka tässä tapauksessa on Ni, joten
tyypiksi muodostuu ENFJ.
Tyyppiteorian perusteet ovat tässä, ja seuraavaksi
suosittelen lukemaan tarkemmin itse funktioista ja niiden toiminnasta täältä.
Kommentit
Lähetä kommentti